Viikonloppua

Kyllä nukkuminen on hienoa! Oon varmaan ennenkin hehkuttanut nukkumisen hienoutta, mutta kun se vaan on niin hienoa. Eilen töitten jälkeen soitin ystäville ja sitten menin nukkumaan. Olin niin väsynyt, että en meinannu saada unta mutta kyllä se sitten maistuikin. Nukuin seitsämään illalla j avalvoin kaksi tuntia ja nukuin aamulla n.puoliyhdeksään. Vitsailin miehelle, etät onkohan meistä tullu aikuisia kun ei jakseta nukkua yli yhdeksään aamulla :D

Kateus. Siinä se nyt on. mä oon kateellinen kaikille laihduttajille, tai siis niille jotka saavat sen aikaan. Itsekin tekee asioita, mutta totuuden nimissä on sanottava, että en tee lähellekään tarpeeksi. Jotenkin sitä vaan on niin kateellinen kaikesta ja kaikille... Olen kateelinen paljon laihduttaneelle ystävälleni, vaikka hän onkin suurimpia tsemppaajiani (kiitos siitä) ja olen kateellinen ystävälleni, joka on laihtunut lähes tuplat samassa ajassa. Olen kateellinen hänen päättäväisyydelleen ja sille, että hän jaksaa liikkua. Ja silti hän on myös tukijoitani ja kannustajiani. Kummallista, miten edes kehtaan kadehtia heitä, kun he ovat tehneet työtä onnistumisensa eteen. Ei se ole heillekään tullut sormia napauttamalla se laihtuminen! Miksi minun pitäisi päästä helpommalla? Kateushan lähtee tyytymättömyydestä omaan tilanteeseen, eli en varmaankaan ole kateellinen heille vaan vittuuntunut omaan saamattomuuteeni. Taistelen edelleen tekosyiden verkossa, sanotaanko että 100% tekosyiden keksimisestä olen päässyt jo 40% tekosyihin. Eli vielä on karsittavaa ja tehtäävää!

Töissä meni eilen kivasti. Sain oman uuden alueen ja tykkään tosi paljon, kun on enemmän tehtävää kuin aikaisemmassa kohteessa. Tekemistä riittää, mutta ei kiire tule kuitenkaan... Tuntui ihan hyvältä, kun sain kannustusta... tarkoittaa että tästä eteempäin teen töitä yksin jokapäivä :D se sopii mulle, kun vaan tietää mitä tekee niin yksin työstekntentely on paras vaihtoehto.