Töissä on ollu yllättävän kivaa. Oikeestaan ooon vähän päässsy jyvällekin jo, mitä nyt puhun räteistä, kun pitäs puhua siivouspyyhkeistä (siis niitä ihan tavallisia sinisiä mikrokuituliinoja)... Ja huomenna pääsen harjoittelemaan uuteen paikkaan ja jännittää aikalailla. mutta onneksi ihmiset siellä on TOSI kivoja. Väsymystä pukkaa, kun lainasin muutaman hyvän kirjan... joten nukkumisajasta on nipistynyt se tärkeä tunti pois. 8tuntia ei vaan riitä mulle.
Kävin eilen diabeteshoitajalla. Meni ihan hyvin ja kaikki kuulosti kuulemma oikein hyvältä ja arvot onkin olleet parempia, kun oon liikkunu ja syöny säännöllisesti. Syön kyllä kahvilla keksin tms, mutta koitan pysyä siinä yhdessä.
välillä on jotenkin kyllästynyt olo tähän elämäntapaan. Siis siihen että pitää koko ajan ajatella ja miettiä kaikkee. Mutta onko ihan oikeesti pakko? voiskohan sitä vaan olla sillai fiksusti. En meinaan kestä ressä kovin hyvin...
Keho pullikoi viimeviikon kaikkea vastaan: jalat kipeytyi, päätä särki ja vatsa oli mutkalla (voipi johtua siitä kahvin määrästä, joka tulee töissä juotua...) Mutta väsymystä lukuunottamatta nyt on hyvä olo. Painokin on lähteny pikkuhiljaa taas alaspäin, kiloissa ei vielä paljon, mutta Bmi on tullu alas ihan mukavasti ;)
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Hyötyliikunta ja työn kautta tullut liikunta ovat mielestäni järkevimmät ja mielekkäimmät liikuntatavat mitä on. Ajatteles niin päin kuin mä ajattelen: oot onnen pekka, kun SAAT liikkua noin paljon työaikana. ;)
Tottahan siinä on se, että äkkiseltäään paikat kipeytyy, mutta uskon niiden höltyvän, kunhan olet viikon, kaksi puurastanut. Kaikkea hyvää sinun viikonloppuun!!
Kiitos Mellanen kannustuksesta (sekä kengu ja suski) Työnantaja varoittelikin siitä, että kaksi viikkoa tulee olemaan aika raskasta. Mutta periks en oo antanu... Viimeyönä sitten nukuin vähän takasin univelkoja ja nyt on jo selkeempi pää...
Post a Comment