uusi vuosi nurkan takana

Viimesiä viedään tällävuodella. Tänään on muutaman jutun vuoro: suklaiden poisheittäminen ja viinojen viemäriin kaataminen. Vaikka viina ei ongelma olekkaan meillä, niin päätettin miehen kanssa lopettaa turhien kalorien kerääminen sitä kautta, kun ei se ole kerran edes mikään juttu meille. Ei esim olla koskaan juotu viiniä ruuan kanssa tms. Saunakalja silloin tällöin. Mutta avattuja pulloja on jääkaappi piukassa. ne on kertyneet sinne seuraavalla tavalla: on ostettu joku pullo, avattu, maistettu ja ollu pahaa! sinne on sitten jäänyt!

Muutamia muitakin muutoksia tuonne ruokakaapin puolelle on tehtävänä. Ensimmäinen on mausteet. Rakastan, luonnollisesti, tuuanlaittoa ja kauhukseni huomasin maustevalikoimani koostuvan suolallisista maustesekoituksista. Eli lisään ruokaan suolaa, en makua! Oikein ällöttää, ei ihme että verenpaine on mitä on.

Lääkkeet on mulle nyt ongelma. tai paremminkin se, etten "muista" ottaa niitä. Mainos, joss akerrotaan miten vain lääkkeiden oikea ottaminen auttaa, kolahtaa kyllä meikäläiseen. Ihan hirveää! Tarviis varmaan ostaa semmonen punainen dosetti ja laittaa puhelimeen muistutus lääkkeistä. Oon miettiny, miks se on niin vaikeaa. Kaikki kiteytyy varmaan siihen, että en ole hyväksynyt sitä, että todella tarvitsen ne lääkkeet. Hemmetti, miksi tää onkin niin hankalaa!!!!!!

Toivottavasti tämäkin asia helpottuu, kunhan tuloksia rupeaa projektissa syntymään. tässä minun ennen uuttavuotta syntyneet uudenvuoden päätökset:

• lopetan alkoholin käytön
• suklaa ja karkki kokonaan pois(helpompi olla ilman kuin kohtuudessa)
• ulkona syöminen minimiin
• ulkoilua kehiin pikkuhiljaa

noilla varmaan pääsee jo ensivuoden yli ja voi muutama kilo tippuakin ;)

Hyvää uuttavuotta kaikille!

Voihan vuosi 2007

Sen siitä saa, kun nokkansa pistää ulkomaailmaan.Törmäsin tukka pystyssä, hikisenä ja puuskuttavana, entiseen työnantajaani ja siinä keskustelun päätteeksi hän kysyi minua töihin. Tunnelmat aika sekavat. Olin ajatellut rauhassa keskittyväni kuntoiluun jne tässä alkuvuoden (juu, en juokse vielä ainakaan 50kiloon ;) ) ja uusien elämäntapojeni opettelemiseen. ja nyt pitäisi mennä töihin.... Paniikki! Kivahan se on tietty, että kysytään töihin (ja tietenkin menenkin) mutta aina se vähän jännittää, kun on uusi tilanne ja noin. Vähän se kyllä jännittääkin, kun on vähän vastuullisemmasta tehtävästä kyse. Mutta olin kuulemma hoitanut aiemmat hommani niin hyvin, että pärjään tässäkin hienosti. Toisaalta tuohan se rytmiä elämään ja ruokailuun jne. Mutta se huolettaa jaksanko kuitenkaan ihan täyttä päivää palvella asiakkaita. Hymyillen ja hyvän tuulisena. Ja sitten vielä kotielämä. Mies olisi pojan kanssa kotona. Täysin uusi tilanne minulle. Täysin uusi asia tosiaan.

Toisaalta nautin kyllä töissä olosta ja olin parempi äitikin, kun olin päivät poissa. Olen hiukan ylivilkas luonteeltani ja turhaudun todella helposti=syön. Että tuo työssäkäynti olisi ihan tervetullutta vaihtelua. Puhumattakaan rahatilanteesta! Voisi taas käydä parturissa säännöllisesti ja ostaa vaatteita (elloksen kuvasto tuli tänään) Voihan keskitalvi, en paremmin sano! ensivuosi lienee muutosten vuosi.

toinen päivä

Tämä aamu.... Heräsin kolme tuntia suunniteltua myöhemmin, kun rakas mieheni antoi minun nukkua, vaikka tietää hyvin että olen kiukkuinen kuin ampiainen, jos nukun liian pitkään. Puhumattakaan jäytävästä päänsärystä! Toki ajatus oli kultainen taustalla :)

Aamupala meni ihan mallikkaasti. 2kuppia kahvia ja yksi (jeeeee, vain yksi) joululta jäänyt suklaapikkuleipä. Lisäksi vielävbanaani ja mieheni tekemät kurkkujuusto-voileivät(ruispaloja) . Että ei paha minusta... nyt jauhan leuat kipeinä purkkaa, koska kaikkeahan tekisi mieli syödä....

Kohta tapahtuu jotain meille ennenkuulumatonta, päätettiin mennä kävellen kaupungille. Matkaa on n.1,5km, mutta uskokaa pois mulle se on jo aikas iso matka sekin. Saa nähdä pääsenkö vielä omin jaloin poiskin. Yritän ottaa sen elkoiluna, enkä niinkään liikuntana. Itsensä kun on huijattava liikkumaan jotenkin. Jos ajattelen meneväni liikkumaan, niin ahdistun... mutta kun menen vain ulkoilemaan ja samalla pankkiin, niin sitten kaikki tuntuukin jo mukavammalle.

Hassua ja surullista ajatella, että kerran elämässäni olen ollut koukussa liikkumiseen ja liikkunut tosi paljon. Ja nyt olen ihan kuin lapsi, joka opettelee kävelemään. Seison vasta omilla jaloillani ja pelottava ajatus, että pitäisi oikein kävellä! Onneksi parin viikon päästä ystäväni muuttaa samalle paikkakunnalle ja saan hänestä lenkkikaverin. Miehen kanssa tietty kiva kävellä, mutta sosiaalinen elämäkään ei ole pahitteeksi. Josko se vähän innostaisi minuakin liikkeelle, kun on kaveri. Vielä minä juoksen!

Sitä kaipaa monia asioita "entisestä" elämästä. juokseminen on yksi niistä.Muita ovat:

• rakastelu muissakin, kuin niissä kahdessa asennossa (joista toinen on hankala sekin),
  
• pyöräily(semmoista satulaa olekkaan, joka ei uppoaisi tonne pakaroitten uumeniin),
• takit, jotka saa oikein kiinni,
  
• seksikkäät alusvaatteet, jotka EI maksa hunajaa (ja siitä seksikkyydestä voi olla näissä mitoissa montaa mieltä muutenkin)
• mahtuminen käsinojallisiin tuoleihin (todella kipeät jalat vieläkin viimeviikkoisen ravintolaillallisen jäljiltä!)
• sitä tunnetta, jota näläksi kutsutaan
• kaipaan myös a"näkymättömyyttä", nykyään menipä minne tahansa saa olla silmätikkuna, josta seuraa melkoiset ulkonäköpaineet(ei voi mennä mihkään meikkaamatta)

Siinäpä niitä kaipauksia. Sitten toteutuspuoleen. Ystävä soitteli juuri jatodettiin,e ttä periksihän ei anneta lainkaan, ei tälläkertaa.

Sitten ISO KIITOS kaikille kommentoijille ja mukana kulkijoille. Veikka tätä itseään tsempatakseen kirjoittaa on kyllä kiva huomata, että täällä joku oikeasti käy lukemassakin :)

Ajattelemisen aihetta...

Minun normaalipaino on välillä 57-71kg... Ajatusleikkinä tehtäköön vähän laskelmia. Eli, jotta pääsen normaalipainoon, minun tarvitsee laihduttaa : alarajaan 99,9kg ja ylärajaan 82,9kg. Pudotettavaa on siis enemmän kuin lopulta jäljelle jäävää osuutta! Jep, minun tarvitsee siis pudotaa itsestäni gramma grammalta todella ylipainoisen ihmisen verran massaa. Tämä ajatus jotenkin herätti minut ajattelemaan sitä, että MINÄ OLEN VALTAVA: Kummallista, että sitä ei itse huomaa. Tai no tietäähän sitä olevansa iso ja ylitse kaikkien mittataulukoiden, mutta silti jostain syystä en ole tullut ajatelleeksi sitä aiemmin. välillä olen onnellinen itsestäni ja kaikesta mitä minulla on ja siitä mitä olen saavuttanut ja välillä kierin vain suunnattomassa itsesäälissä! Välillä tekee vain mieli mennä piiloon maailmalta ja olla valtava, eikä välittää yhtään miltä näyttää tms. Mutta sitten taas toisaalta minussa on herännyt halu näyttää kaikille, että minä en ole se peiton alla nyyhkyttävä nyytti( tai paremminkin isohko kumpare...) .
Ensivuoden tavoitteeksi olen laittanut -30kg eli vähn yli sen puolikiloa viikossa. Se lienee sopiva ja hyvä tahti. Toki enemmänkin saa mennä jos siltä näyttää ;) Suunnittelemani tahti tarkoittaisi , että kolme vuotta tässä menee. Ja se kuulostaa jo ihan hyvältä ajalta. Ei liian pitkä aika, eikä liian lyhytkään.Kolmen vuoden päästä jouluna siis näemme miten on käynyt. Tervetuloa hiljaiselle matkalle, jossa ennättää katsella ympärilleen ja ihmetellä maailman menoa.

Uusi alku ennen uuttavuotta

Yleensähän tehdään uudenvuoden lupauksia, mutta ajattelinkin tehdä joulunjälkeisiä lupauksia :) Mulla on ollu tapana rysäyttää kaikki uusiks uutenavuotena ja sitten taas kaikki on niinkuin ennenkin.... Nyt ei ole. Tämä tieto tulee sisältäpäin. Tänä vuonna kaikki alkoi jo ennen joulua. Jouluna en syönyt ihan koko ajan, en mässyttänyt viittä rasiaa suklaata ja hups. Laihduin kaksi kiloa tuntematta nälkää lainkaan. Ruoka-ajat tuntuu olevan se avain kaikkeen.

Minulla on Diabetes (se vanhojen mummujen versio...) En ole hyväksynyt sitä asiaa vieläkään, en ole, EN! Väillä tuntuu, että mitä järkeä on tavoitella tervettä elämää, kun ei minusta tule täysin tervettä koskaan. Diabetes ei häviä, sen kanssa voin elä kyllä ihan mukavan pitkän elämän, jos olen tarkkana. Mikäli saan painoni normaalipainoon, liikun, elän säännöllisesti jne. Juuri nyt se kaikki tuntuu liian raskaalta. Liikaa tehtäviä. Olenkin päättänyt rythyä toimeen siten, että aloitan kaiken teemakuukausilla. Annan itselleni aikaa omaksua asioita.

tämä blogi on minun ajatusten tuuletuspaikka, jos jotakuta kiinnostaa lukea sitä niin ok. Ja kommentoidakin saa :)