Päättäväinen keskiviikko

Eilen eräs ystäväni piti minulle palopuheen siitä minkälainen minä olen ja minkälaista elämää olen viettänyt. Antoi ns toisen näkökulman asioihin. Itsellä aiempi elämä näyttäytyy ainoastaan sarjana epäonnistumisia: keskenjääneitä kouluja, epäonnistunut synnytys, yrityksen konkurssi, velat, lihominen jne jne... Mutta tämä ystäväni näkikin tämän kaiken selvitymistarinana. On selvitty äärimmäisen tiukista tilanteista raha ja parisuhdeasioissa. On miehen ikanssa tuettu toisiamme silloin kun toinen on sitä tukea tarvinnut. On päätetty mennä yhdessä eteenpäin ja onnistuttu siinä. On säilytetty unelmat ja tehty tarvittavat muutokset... Sitten kaiken tämän jälkeen uskottelen itselleni etten muka pysty tähän , hiukan vaivaa ja energiaa vaativaan projektiin ??????????????? Mietin asiaa koko illan ja yönkin...Enkä oikeasti löytänyt mitään syytä siihen miksi tämä ei onnistuisi, miksi emme onnistuisi muuttamaan elämämme suuntaa nytkin. Tietenkin niin että kummankin, minun j amieheni , on tehtävä muutos ominnokkinemme yksin, mutta voimme tukea toinen toisiamme!


Kiitos teille ystäväni: Kengu, Susanna, Maikki ja Satux2. Ilman teitä varmaan taantuisin jonnekin itsesäälin syövereihin. Te tunnette minut jo aikojen takaa ja monenlaisina niin että kiitos että revitte minunkin silmiä auki tässä elämänjuoksussa....

Sitten niihin onnen hetkiin: Perhonen lentää rintaedellä jälleen eteenpäin, eli painokin on laskenut tässä kaiken keskellä. Jännä ollut huomata miten paljon kuukautiset todella tuo turvotusta minulle , 2 kg tulee ja 2kg lähtee muutamassa päivässä. Ilman viikottaista seurantaa kommentteineen en olisi tätäkään heittelyä huomannut, vaan olisin syyttänyt itseäni. Nyt on yhteensä -6,1kg. Siihen olen tyytyväinen.

Tavoitteista ;

Ennen en ole laittanut itselleni tavoitteita, mutta nyt laitan ensi heinäkuun alkuun (18vko:a) laitan tavoitteeksi laihtua 500g-1kg/viikko. Eli 2.7. -07 aion olla joko 138kg tai (tähän tähtään) 129kg. Olen tyytyväinen mikäli 2.7. paino on tuossa välissä...

Päätöksistä:

Kotiin ei osteta herkkuja, kylässä voi ottaa jos tarjotaan ;) mutta niin väliksi ei olisi.

Luin jostain, että makeutusaineet aiheuttaisivat insuliinin kannalta samat reaktiot kuin sokerikin, jotan päätin kokeilla josko tasapaino pysyisi paremmin, jos ei makeuta kaikke aj juo light juomia niin paljoa.

No ensiviikolla ja viikko siitä eteenpäin jne sitten nähdään minne asti tämä päätös minua vie!

Alaspäin mennään :)

Onneksi noi menka ja matkaturvotukset ei oo pysyvää sorttia! Kilo lähteny eilisestä... toiveissa ois ainakin kahdessa viikossa takas siihen mistä viimeviikolla lhdin...

Lainasin eilen Elisabeth L:n kirjan Pohjaton nälkä. Jossain blogissa sitä on lainattu useampaan otteeseen ja täytyy sanoa, että aikalailla asiaa on tuo opus. Eilen illalla luin sitä ja vollotin koko ajan. Jokin naksahti... Ja ensimmäinen tunnesyömiskohtaus meni ohi sen avulla. Poika on 5,5v ja kovassa testaamisiässä, kaikki testataan ja moneen kertaan... Siinä sitten väsyneenä kaikkeen siihen rynnistin syömään tai jääkaapille, mutta kuten ruokapäiväkirjasta näkyy en sortunut.... Tuntui kyllä ihan kamalalle! semmoinen ahdistus, että olen liian ankara pojalle ja huono äiti jnejnejne... mutta sitten hetken päästä helpotti, kun puhuimme asioista miehen kanssa. Kiitos hänelle auttamisesta myös! Vaikeaa on tuntea tunteet, eikä vastata niihin syömällä!

Tästä se lähtee 1.päivä takana... sekunti kerrallaan mennään. Tällähetkellä tekis mieli vähän napostella jotain, mutta ruoka tulossa, joten odotan sitä!

Loman jälkeen paluu arkeen....

Eilen tultiin Sukulaisreissulta. Kyläily tädilläni ja vanhemmillani on aina koettelemus ruuansulatuselimistölle: voissa paistettuja maksapihvejä, nakkeja, köyhiä ritareja, lettuja, karkkia ja jäätelöä +hehtokuutio tuoretta pullaa. Siihen kun lisätään menkaturvotukset niin tulos +2,1kg viimeviikosta... Oon enää 4kg miinuksella. ...

Nyt on kyllä semmonen olo, että oksat pois. Tämä meno EI VOI jatkua. KAikkia paikkoja särkee, närästää ja pääkin on turvoksissa!! Tämä olo on nyt nähty ja vielä kun tuli samaan syssyyn Diabetesliiton lehti, jossa kerrottiin kaikista aivohalvauksissat jne. Joita huono hoito aiheuttaa ennen pitkää... Motivaatio kohdallaan taas! Hain kirjastosta Diabeteskirjankin, koska semmoen lievä pelottelu tuntuu toimivan minulla oikein hyvin! Tai kai se on se käänteinen eli elämänhalu kun saa tekemään muutoksia!

Perhonmen lentää takaperin

Tänään taas virallinen vaakapäivä. +800g. Yllättävän vähän. Oletin, että viimeviikon laivareissujen ja synttäreidän (ja oksennustaudista paranemisen)= jälkeen olisi tullut enemmänkin lisää... tajusin että keskimäärin mennään -550g/viikko vauhtia, eli tahti on oikein hyvä ja maltillinen. Mutta päätin kyllä että ensi viikolla ei ole plussaviikko enää!

Kurkku on kipee... Voikohan sitä silti mennä ulkoilemaan? kai sitä hetken voi kävästä ulkona... Eilen oli ihana olo illalla, kun olin pojan kanssa pulkkamäessä. Tosin en tohtinu itte laskee, mutta kuitenkin tuli oltua ulkona. Lapsi oli kovasti innoissaan j a mennä viiletti mäkeä alas ja ylös :D Ei ihme että lapsilla on kova kunto!

Huono olo!!!

Kummityttö täytti tänään vuoden ja tein kakun sinne... Oikea kermakakku vadelmahillolla. Hyvää oli ja loppui melkeimpä kesken. mutta itsekin söin sitä ison palan! ja muutakin siihen päälle ja illalla sen hiivatin lihapiirakan. Nyt särkee vatsaa ja närästää ja päässä on vähän sellainen höntti olo.

Vuosi sitten kun kummityttö syntyi niin päätin, että vuoden pästä on erinäköinnen kummitäti. No tukkaa lukuunottamatta ei ole. Harmittaa, että olen niin monet päätökset rikkonut ja ollut epätosi itselleni. siis siten, että olen ollut tekevinäni muutosta ja kuitenkin olen vaan meenyt ja mässännyt. Nyt tuntuu että pakko tässä on olla rehellinen ITSELLEEN!!! Olen taas sortunut sellaiseen puolittaiseen haahuiluun. Tämä matka vaatii muutoksia j aluopumista ja tietyn määrän pitkäjännitteisyyttä. Tuntuu että tuosta vanhasta luopuminen on kaikkein vaikeinta. EN tunnu haluavan luopua kaikesta herkusta. Tuntuu vaikealle. Kuuluuko sen tuntua näin vaikealle????

Hämmentäviä huomioita

Reissut reissattu ja perturissa käyty. En ottanut kiharoita vaan värin ja leikkauksen. että voikin tuntua erialiselta kävellä kauppakeskuksen käytäviä enen ja jälkeen parturissa käynnin... JA ihmisten reaktiot minuun oli täysin erilaiset ennen ja jälkeen. Ennen kuin menin sisälle kampaamoon ihmiset katsoivat lähinnä säälien (kai) tai jotain sinnepäin. Ja kun tulin ulos niin katseet olivat jopa ihailevia ja kannustavia. Toki varmaan osittain johtui omasta halusta kulkea pystypäin ja kohdata ihmisten katseet. Pitkästä aikaa tunsin itseni kauniiksi ja energiseksi ja ennen kaikkea ikäisekseni ihmiseksi. Hämästyin jopa sitä miten hyvin uusi pää istui vanhoihin vaatteisiini, jotka ovat hiukan liian hienoja arkeen (tai ovat olleet) mutta nyt tuntui että kaikki oli linjassa keskenään. On se vaan uskottava, että kun ihmiset kerran tuijottaa niin tuijottakoot sitä että lihavakin ihminen huolehtii itsestään ja on siinä määrin trendikäs kuin voi olla! Kun ei piiloon pääse niin erotutaan sitten edukseen edes....

Olimme perheen kanssa laivalla ja huomasin olevani täysin sinut itseni kanssa, kun olin matkalla lähinnä äitinä ja vaimona. En ollut siellä kilpailemassa kenenkään huomiosta enkä verrannut itseäni kehenkään. reissusta kehkeytyikin oikein mukava juttu. ei tehty mitään ihmeellistä, oltiin vaan ja nautittiin. Mietin oikein sitä, että miksi tunnen itseni uhatuksi ja mustasukkaiseksi silloin kun olemme liikkeellä kasin mieheni kanssa, vaikka hän osoittaa silloin yhtäpaljon rakkautta ja huomiota minulle, kuin nytkin! Ehkä se on se äidin rooli, joka on niin selkeä.... Minä olen hyvä aiti, ainakin riittävän hyvä! Jotenkin kun olemme kaksin liikkeellä näen ja vertaan itseäni muihin naisiin,jotka voisivat tyydyttää miehenniiin monella tavalla johon minä en pysty. Jännä miten minun on helppoi hyväksyä se, että mieheni rakastaa ja kunnioittaa minua vaimona ja perheenäitinä, mutta sitä en hyväksy, että hän myös haluaa ja on ylpeä minusta! Kummallista...

Uskaltauduin jopa vaateostoksille eilen... Odotin miestä huutokaupasta ja menin kappahlin xl-osastolle. Minull aei ollut kovinkaan suuret odotukset paikan suhteen. Mutta löysin kesäksi ihanan pitsipaidan, kesäksi siksi että se on hiukan liian pieni.... mutta se oli halpa! Ostin myös rintsikat ja niihinkin täytyy ensin vähän pinnistää ennen kuin sopivat, mutta ei liikaa kuitenkaan ;) Oikeasti oli ihana huomata, että kaupasta saa kyllä vaatteita jos vain haluaa ja viitsii mennä etsimään ja ainakin minun makuun löytyy vaikka mitä! Josko sitä vuoden päästä jo saisi ne housutkin kaupan hyllyltä. Mulla kun ahteri on kokoa 60-62 ja yläosa 52-54. Että takapuoli on se ongelma minulle.... ja reidet!

Positiivisia uutisia vaaterintamalla muutenkin: mun jalka on pienentyny! jalan pituuden mukaan kokoni on 41 ja joudun käyttämään jopa 44kokoisia kenkiä, että menevät leveyden takia... nyt kuitenkin sukista sopii jo koko 38-41 enne jouduin ostamaan miesten mustia 42-45 sukkia. Ihanaa pitää kuviollisia, raidallisia, pallokuosisia sukkia :D NNiitä pieniä iloja kaiketi....

nyt kun vielä tämä räkätauti hellittää niin sitten alan taas liikkuakin enemmän ja kun nämä pakkaset hellittää!!!!

Puolivälissä ensimmäistä tavoitetta

Kyllähän tuo paino nousi, luonnollisesti, muutaman kilon tuon perjantain jälkeen. Nyt olen 147kg:ssa, eli 6,9kg on tippunut. Ensiviikko varmaankin näyttää todellisuuden, että onko tämä lasku oikeaa vai ei...

Mutta nyt JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE! Tuntuu hienolta olla puolessa välissä ensimmäistä tavoitetta! Tuntuu, että tämänhän voi ihan oikeasti vaikka onnistua! Matka jatkuu ystävien kannustuksella kohti sitä terveempää elämää! Kiitos kaikille lukijoille ja tukijoille!!!!

Tänään menen parturiin. Yllättäviä alemmuustiloja ilmassa... Haluan että siitä ei tule mitään tantta permanenttia vaan joku kiva muodikas tukka, mutta illalla sit näkyy miten käy. Huomenna lähdetään laivalle. koko perhe mennään. Pojalle reissu on ensimmäinen. Jännittää vähän miten menee, mutta ruuan suhteen otan rennosti niin ei tuu ylilyöntejä!

Pikalaihdutusta

Eilen oli karmein päivä pitkään aikaan. Aamulla seitsämältä alkoi vatsatauti joka kesti illalla yhdeksään asti. Oksentelua ja ripulointia säesti kammottava päänsärky ja 39asteen kuume.... Tänään onneksi on jo parempi olo j aruoka ja juoma pysyy sisällä. Viisi kiloa hävisi painoa. Toki ymmärrän että takaisinhan se tulee, ainakin osa. Mutta kummasti motivoi nähdä 144,7kg vaakalla.
Mutta, kuten suski kommentoikin tärkeämpää kuin tuo paino on se vaikutus joka tällä elämäntavalla on terveyteen. Hyviä asioita on jo tapahtunut. Jotenkin sitä vaan on niin kärsimätön kaiken suhteen. Kun nyt vaan malttaisi olla kärsivällinen ja odottaa muutaman kuukauden niin kyllähän ne muutamat kilot alkaa kertyä isoiksi kasoiksi. Jokainen paljonkin laihtunut on ensin pudottanut yhden kilon, sitten kaksi jne. Olisko kenelläkään lainata kärsivällisyyttä, vai kasvaako se tässä matkan varrella. ja missä vaiheessa se into kasvaa?

Mutta tämän vatsataudin seurauksena tajuan yhä enemmän haluavani olla terve ja hyväntuulinen j ase painokin varmaan seuraa perässä ;)