110g karkkia= 3kg painoa

Järkytyin tänä aamuna pahoin, kun kävin vaa'alla. +3kg eilisestä aamusta. Järkkyä. Onneksi huomenna pääsee töihin liikkumaan ;)

Karkkipäivä

Tänään tein päätöksen karkkipäivän pitämisestä. Söin tänään 110g pussin Truly Juicy karkkeja, ja teki jo pahaa pouolessavälissä mutta en saanu katkeamaankaan. Onneksi ostin tuon pienimmästä päästä olevan pussin kuitenkin. Koko viikon teki mieli karkkia ja tiesin,e tät jos en hallitusti syö jotain niin tulen ratkeamaan ja herra ties kuinka kauan mätän kaikkea sitten napaani. Nyt jotenkin asennoiduin tuohon niin, että se on tämä j asiihen jää! Ja kyllä tuo riittää.

Mies tuli eilen kotiin reissusta ja ensimmäinen asia, jonka sanoi oli "sinä oot laihtunu" :D Että ei oo mun omassa päässä tämä juttu ei... Jotenkin ollu kyllä hermo kireellä koko päivän. Kävin kävellen kaupassa ja pienellä kävelyllä. Mutta en sitten saanut lähdettyä kävelylle, mutta kai siivoominenkin lasketaan jonkinsortin liikunnaksi.

Joulukorttien askartelukin lähti käyntiin ihan kivasti toissapäivänä. Parikymmentä korttia tehtynä. Tein tänävuonna päätöksen vähän sarjoittaa tekemistäni, koska se säästää aikaa ja viimevuonna tuli asiakkailta palautetta, että haluaisivat ostaa kaikille samanlaisia. Teen n. 10-20 lähes samanlaista. Saa nähdä meneekö ne kaupaksi tänä vuonna sitten paremmin. Ystävät alkaa olla jo kypsiä tähän minun joulun tulooni, kun alan sen jo huhtikuussa suunnilleen ;) Mutta se on mun sesonki ja muutenkin tykkään siitä ihan hirveästi. Lahjoja on suunniteltuna ja pikkujoulut toteutusta vaille mietitty. Joulupöydän teemaa mietitty j a omat kortit suunniteltu myös. Ystävät luulevat, että kerään itselleni joulustressiä, mutta asia on ihan päinvastoin. Se juhla on se, jolloin en stressaa. salaisuus:; olen tarpeeksi hyvin valmistautunut.

Mutta sitä ennen on vielä monta muutakin juhlaa ja tilannetta. Askartelu onneksi pelastaa minut liialta syömiseltä tylsinä iltoina. Nyt katsomaan rollaridokkaria ja fiilistelemään :D

Riippuvaisen tunnustukset

Tunnuntstan olevani riippuvainen. Riippuvuuden kohteeni on tuossa vasemmalla... Se on syntymäpäivälahjaksi saamani askelmittari. Joka aamu, heti puettuani, laitan sen keikkumaan vyötärölle. En olisi uskonut silloin, kun ystäväni hankki moisen ja ylisti sitä, että minäki koukahtaisin liikkumiseen moisen vehkeen kanssa. Mutta jestas, että kaivelee jos akeleita ei tule sitä 10 000/päivä! Melkein pakko alkaa kävellä yympäriinsä... paikallaan hytkyminen, kun ei tämän uuden vekottimen kanssa toimi. Pitää ottaa 6oikeaa askelta, enne kuin se edes alkaa laskemaan. En tiedä toimisiko paikallaan kävely, kun kyllähän siinäkin "kävelee". Toinen asia joka on aika kiva tuosa mittarissa, on siinä oleva hälytin(tuo musta nyööri) . Aika suloinen ajatus mieheltäni, että osti hälyttimellisen malli, koska tietää pelkoni liikkua ulkona yksin. Varsinkin iltaisin. Jotenkin se vaan tekee turvallisemman olon.

Laitoin itselleni kuvakollaasia vanhoista valokuvista.. Kiva oli huomata, että viimekesästä on vähän muutosta jo näkyvissä ja toissakesästä paljon. Jotenkin oon muutunu soukemmaksi tuosta lantion kohdilta. No isohan se perä on vieläkin ;) mutta ei enää ihan niiiin iso.

Kaveri vinkkasi minulle tosi hyvän blogin( tästä sinne). Siinä on kaikkea kivaa ja asiallista tekstiä tämän juun tueksi. Jotenkin raikkaalla ja asiallisella tavalla.

Poika on kipeenä ja kotonaolo tuntus tekevän tän mamman hulluksi. Jotenkin ei osaa edes tarttua mihinkään hommiin joita kotona on. Notkun netissä, katton videoita, teen ruokaa ja kuuntelen musiikkia, soittelen kavereille... mutta mitään oikeen muuta saa tehtyä. Nyt voisin ryhdistäytyä j asiivota keittiön ja pestä pyykkiä. Se touhu on kyllä kokenut inflaation(jos koskaan lemppari olikaan) sen jälkeen. kun aloin tehdä pesulassa hommia. Työnä ihan kivaa, mutta kotona ei paljon enää kiinnosta.

Ai niin, tärkein... Tänään mulla on taas enää alle 70kg tavoitteeseen.. Se aina jaksaa hymyilyttää :D

Muutosvastarintaa

Minä uskon johdatukseen jonkinverran( lue: Paljon) ja tälläviikolla erityisesti oon uskonut siihen ihan kympillä. Ensinnäkin teki mieli maanantaiaamuna vajota maan alle ja jäädä sinne pysyvästi. Paino oli lomailun jälkeen 6kg plussalla... no kaikki tän painoset tietää, että se on suurin osa nestettä(palaan asiaan myöhemmin...) koska tuli n. viikossa. Siinä sitten melkein porua väänsin, kun vitutti niin paljon. Teki mieli heittä hanskat lopullisesti tiskiin. No siitä sitten töihin, mun ura vastaavana henkilönä töissä alkoi hyvin, sain heti alaisen. Siinä sitten sokea talutti sokeaa, kun itte oon ollu pesulassa 2viikkoa. siitä päivästä selvittiin.. Mutta palataampa vaakalle, siinä sitten puin ja lähdin töihin polkemaan. Ihmettelin outoa ääntä joka seurasi minua kriih--kriih--kriih ja kun poljin lujempaa krrihkriihkriih. Sitten tajusin, että vannehan se oli ihan mutkalla... Vein samantien pyörän huoltoon ja jatkoin matkaa kävellen. Että vitutti vielä enemmän... meinasin kuolla suunnilleen siihen matkaan.

Ei hätää, mies olisi kotona ainakin osan viikkoa. Menimme kahville ja siellä soi puhelin, mies hälytettiin töihin samantien. samalla hetkellä hiki kohosi otsalle ja paniikkia pukkaili. Kävellen poika hoitoon ja siitä vielä töihin :-O Siitä sitten vaan kirmaamaan klo 5.45 aamulla. Tuli aamu. Lähteminen sujui ihan hyvin, vyöllä oli askelmittari ja korvassa soi sun radio. Matka taittui ja päiväkin meni mukavasti... sitten iltapäivällä sain pyöräni takaisin. Jee sitä riemua viilettää pitkin maita. Viiletinhän tuota ihan toista kilometriä, kun se johdatus astui kuvioon. Kun en katsokaas tajunnut kahdesta ekasta vinkistä, että kävelyyn olisi satsattava... tuli kolmas ei niin huomaamaton vihje. Pääsin kotipihaan, kun etupyörä vääntyi kuin purukumi. Okei okei, kävellään sitten.... Nyt on sitten kävelty tämä viikko poikaa hoitoon ja työmatkat+poika hoidosta. Unohtamatta sitä kirmailua töissä ja siellä askeleita kertyy kyllä. Askelmittarin mukaan kuljen päivittäin lähes 14 000askelta eli lähes 11km/päivä. Jollekin muulle se ei vielä olisi paljon, mutta mulla kyllä tuntuu kintuissa iltaisin. Mutta päätin kävellä vaikka mikä olisi, koska ei niin pahalle tunnu kuitenkaan.

Viikon aikana painokin on tippunut 5kg eli sitä nestettä on lähtenyt. JA pakko siinä joukossa olla jokunen läskisolukin :-D Joskus sitä tarvii v ähän suostuttelua ennen kuin tajuaa oman parhaansa. Ja kyllä siinä mielikin lepää, kun katselee luontoa matkalla töihin . Tuo alun kuva on työmatkan päätteeksi. Joka aamu uusi ihana maisema, ei turhaan sanota, että järvi on aina erilainen.