-4.8kg

Ensimmäinen viikko tulos -4,8kg. Iloinen ja samalla pettynyt, kosk aeilen paino oli 500g vähemmän.. no sitä sahaamistahan se on aina ja onhan tuo tulos hieno. Jotenkin oon vaan niin malttamaton näkemään uuden kymmenen lasissa....

Innostusta

Nyt alkaa olla ensimmäinen viikko painonvartijoissa takana... huomenna on eka virallinen punnituspäivä. Jännittää. Vaikka tiedän, että paino on pudonnut (ehkä se kilo rasvaa ja loput nestettä) mutta silti näen painajaisia lihomisesta :(

Kai se on sitä, että ei ota oikein itsekään uskoakseen että tämä paino voisi laskea. sekava olo. Toisaalta on semmonen tunne, että pystyy tähän j aonnistun. ja sitten toisinapäivinä on semmonen olo, että tästä mitään tuu kuitenkaan. -Liian monta kertaa nähny tän tien (tosin näin paljon ei oo vuosiin lähteny) tai no oikeestaan se ei oo ollu tää tie, samankaltainen muttei kuitenkaan sama. kuitenkin tunne on erilainen, en ole luopunut mistään. siis toki olen luopunut 300g karkkipusseista ja ranskalaisista jne. Mutta kun ei tunnu siltä, että olisin menettänyt mitään. Muutaman asian olen saanut: maut, jaksamisen, nälän(ennen ruokailua) , parantunut terveys. Mitä siinä rinnalla voisi antaa karkki ja mässy?

Leivän syönti on vähentynyt ihan minimiin. en kyllä ole ollut kovin innokas leivän syöjä' muutenkaan, mutta viimeviikolla söinleipää kerran (paikallisen leipomon kakkoa, hyvää) ja aiempi leivänpäällisten puputtaminen, ilman leipää, on sekin jäänyt pois. tiedostan kyllä, että kaikkee vai sattua ja repsahduksia sattua matkan varrella, mutta nyt tuntuu tältä.

Tosiaanko minussa on näin paljon turvotusta?

Neljäs päivä nesteenpoistolääkitystä ja terveellistä elämää ja saldona -4kg. ihan käsittämätön juttu. Kyllähän minä oon tienny että turvotusta on, mutta että näin paljon. Ihanaahan se on nähdä vaakassa lukemisa, joita en ole nähnyt vuosiin, mutta pelottaa samalla. Mitä sitten kun neste on lähtenyt ja tahti hidastuu, kuten väistämättä käy. Toisina hetkinä uhoan, että minä onnistun j apystyn ja jaksan olla pitkäjänteinen ja toisina ajattelen että kuitenkin epäonnistun. Tosin nuo hetket ovat vähenemään päin. Oikeasti en olisi pystynyt edes kuvittelemaan, että pääsisin ikinä edes lähelle 140kg. Nyt näyttäisi todennäköiseltä, että joskus se jopa alittuu. Milloin viimeksi olen ollut alle sen? n.5vuotta sitten? sitä luokkaa...

onnellinen? KYLLÄ!

-10kg!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Vihdoinkin se kymppi pamahti ruutuun tai siis miinusta se kymenen! Vaikka ei oo viralline päivä niin silti oon ihan inoissani! Kymppi täynnä enää 70kg jäljella(vähän yli) ja painoindeksi heilahti alle 50!!! jotenkin kevyt j anätti olo, vaikka ei kai se naamataulu tästä hirveesti nättiintyny kahdessa päivässä, mutta "I feel pretty..."

Kolmas päivä pisteillä menee ja vielä ei repsahduksia oo tapahtunut. Pisteet riittää!

Vihdoinkin mennään alaspäin!!!!

Tänä aamuna tekee mieli kiljua riemusta, kun paino on vihdoinkin alle 146! Tuli ihan semmoinen olo, että minähän onnistun j a pystyn tähän. Kyllä se vaan on hieno fiilis, kun vähän edes onnistuu.

Eilen tuli se painonvartijoiden kirjekurssi. Koko ilta menikin sitten sitä selaillessa ja ruokapäiväkirjaan tutustuessa. Pisteitä minulla on käytössä 31 j a eilisistä syömisistä meni 35,5 :( täytyy hiukan keskittyä paremmin tuohon ruokaan. muutamia järkytyksiä tuli matkalla myös, lähinnä ravintolat-pisteoppaasta. Suosikki ateriani Hesessä sisältää 2vrk:n pisteet :-O Tais jäädä toisteiseksi Hese reissut väliin...


Mutta nyt töihin.

Huomenta

Ihanaa kun on kevät! On niin hienoa mennä ulos, kun on lämmintä ja kaunista :D aika kuluu puutarhaa ruopsutellessa ja kesästä haaveillessa. vaikka muuten viikko on mennyt ihan käsille: auto hajosi ja varmaksi luvattu oppisopimuspaikka ei enää olekaan varma :( uskon kyllä, että kyllä yläkerran isäntä meistä huolen pitää.

Uskon moniin asioihin hyvin voimakkaasti ja yksi on juuri tuo, että kun yksi ovi menee kiinni on toinen jo auki. Auton hajoaminen juuri tähän saumaan on selkeä merkki liikunnan puolesta ja työpaikan epävarmuus on selvä merkki siitä,e ttä jossain on kuitenkin ovi raollaan. Että luottavaisella mielellä mennään ;)

Sitten napaan. Kävin lääkärissä ja olin ihan äimistynyt tuloksista, joita verikoe osoitti. Pitkäsokeri oli laskenut lähelle normaalia (pitää olla 4-6,5) minulla oli se 6,7 j a paastosokerikin oli eka kertaa pitkään aikaan alle 7. Kolesteroli oli laskenut, enää 4.3. Hyvän kolesterolin osuuskin oli hiukan kohonnut, mutta edelleen hiukan liian alhainen. Ruokavalioon lisätty hyviä rasvoja, syksyllä näkyy sitten mitne käy. Ja paras uutinen kaikista: munuaiset toimii normaalisti!

Helpotti ja tuli sellainen olo, että haluan oikeasti jatkaakin sillä linjalla että kaikki pysyykin hyvin. Hymy on kuin liimattu naamalle.

paino pomppas taas menkojen alla hirveesti (tosin tuoolla kakun syönnilläkin oli osuutenssa) ja nyt olis taas menossa alaspäin.... Tilasin painonvartijoiden kirjekurssin, kun ajattelen nyt tällähetkellä niin, että haluan vähän ryhtiä tähän painonhallintaan ja toi paikkarit toimii mulla.motivaatio kun on laskenu ku lehmänhäntä. Oon niin materialisti ja höpö että ne aineistot j o motivoi minua.

Tulihan juhlittua

Viikko menny ihan vaan juhliessa... Ensin oli oman kullan 30v. synttärit ja siinä tuli syötyä, sitten oli vappubileitä enemmänkin, mitään ei juotu mutta syömistä senkin enemmän. Sitten oli kyläilyä jne ja nyt on sitten kaamee olo! Turvottaa ja on ihan hirmuinen morkkis. Toki tiedän, että se taas siitä tasottuu, mutta olin niin iloinen stuosta 9kg:sta. Oikeasti en uskonut saavani edes tuota määrää painoa pois. Ikinä! Se läski-identiteetti on tiukassa minussa.

Töissä juttelimme työkaverini kanssa painoista ja minusta oli hassua kuulla kehuja siitä, että jaksan töissä ja jaksan vielä liikkua jne. Jotenkin en tullut ajatelleeksi, että ihmiset olettavat yleisesti tämän kokoisen olevan ihan työkyvytön (moni varmasti onkin). Tässä piilee nyt vaaran paikka, kun voisin ruveta ajattelemaan että eihän mun tarvi laihtua, kun kerran jaksan töissäkin käydä. Mutta sehän olisi katastrofin alkua. Niin helposti lihoisi takaisin kaiken ja enemmänkin.

Välillä pelottaa ihan törkeästi tuo diabetes... nyt jännitän tuloksia kokeista. Että onko minulla edelleen kamalat arvot ja onko tilanne mennyt jo todella pahaksi! Vituttaa, kun on taas nenän edessä se tieto, että voin itse vaikuttaa kaikkeen. Ja sitten kuitenkaan en saa aikaiseksi. En tarpeeksi. Lääkäri kyllä vakuuttaa, että askeleet ovat tarpeeksi hyviä, koska mielialakin vaikuttaa kaikkeen. Ettei saa rasittaa itseään liiaksi, pikkuhiljaa jne. Muttta silti luonteelleni olisi jotenkin parempi, että kaikki heti mulle nyt!

Uusia strategioita olen hionut. Liikunnan lisääminen on ohjelmassa ensi viikolla. Luonnostaankin lisääntyy, kun tulee ulkona oltua enemmän. Ajattelin lisätä pyöeäilyä n. 30min /päivä. töistä tullessa tulisin pitempää kautta/tekisin ylimääräisen lenkin.

Ai niin. meinasin unohtaa kertoa yhden ällistyttävän jutun. Lantiolta on hävinnyt 12cm :D