Tulihan juhlittua

Viikko menny ihan vaan juhliessa... Ensin oli oman kullan 30v. synttärit ja siinä tuli syötyä, sitten oli vappubileitä enemmänkin, mitään ei juotu mutta syömistä senkin enemmän. Sitten oli kyläilyä jne ja nyt on sitten kaamee olo! Turvottaa ja on ihan hirmuinen morkkis. Toki tiedän, että se taas siitä tasottuu, mutta olin niin iloinen stuosta 9kg:sta. Oikeasti en uskonut saavani edes tuota määrää painoa pois. Ikinä! Se läski-identiteetti on tiukassa minussa.

Töissä juttelimme työkaverini kanssa painoista ja minusta oli hassua kuulla kehuja siitä, että jaksan töissä ja jaksan vielä liikkua jne. Jotenkin en tullut ajatelleeksi, että ihmiset olettavat yleisesti tämän kokoisen olevan ihan työkyvytön (moni varmasti onkin). Tässä piilee nyt vaaran paikka, kun voisin ruveta ajattelemaan että eihän mun tarvi laihtua, kun kerran jaksan töissäkin käydä. Mutta sehän olisi katastrofin alkua. Niin helposti lihoisi takaisin kaiken ja enemmänkin.

Välillä pelottaa ihan törkeästi tuo diabetes... nyt jännitän tuloksia kokeista. Että onko minulla edelleen kamalat arvot ja onko tilanne mennyt jo todella pahaksi! Vituttaa, kun on taas nenän edessä se tieto, että voin itse vaikuttaa kaikkeen. Ja sitten kuitenkaan en saa aikaiseksi. En tarpeeksi. Lääkäri kyllä vakuuttaa, että askeleet ovat tarpeeksi hyviä, koska mielialakin vaikuttaa kaikkeen. Ettei saa rasittaa itseään liiaksi, pikkuhiljaa jne. Muttta silti luonteelleni olisi jotenkin parempi, että kaikki heti mulle nyt!

Uusia strategioita olen hionut. Liikunnan lisääminen on ohjelmassa ensi viikolla. Luonnostaankin lisääntyy, kun tulee ulkona oltua enemmän. Ajattelin lisätä pyöeäilyä n. 30min /päivä. töistä tullessa tulisin pitempää kautta/tekisin ylimääräisen lenkin.

Ai niin. meinasin unohtaa kertoa yhden ällistyttävän jutun. Lantiolta on hävinnyt 12cm :D