Oikeesti välillä tuntuu, että viikonloput on jossain aikapoimussa... perjantai-ilta hujahtaa yhtäkkiä sunnuntaiksi. Mutta kumma kyllä tällä viikolla ei harmita yhtään, että aamulla töihin. Voiskohan olla niin, että oon tottunu jo fyysisesti vähän ja henkisesti aika paljon. Alkaa tuntua,e ttä osaan jo jotain niin ei harmita mennä sinne mesomaan omiaan. Päättäväisyyskin on nostamassa päätään...
Kuten suski sanoi, voihan sitä kateutta käyttää voimanakin. Jotenkin se kateus vaan mielletään aina negatiiviseksi. Voihan siitä kasvaa se positiivinen "uho"... kyllähän mullakin ois ihan pieni näyttämisen halu. Tuntuu vaan, että kun ei se -50kg vielä riitä siihen näyttämiseen. Tuntuu hiukan verran ylivoimaselta se -80kg. Näin äkkiseltään ainakin. en edes tiedä miltä näyttäsin sen kokosena. En oikein osaa kuvitella niitä positiivisia mielikuvia itseeni. Muutama motivaatiovaate (painolta 99kg) on olemassa kaapissa ja muutama siinä matkan varrella hankittukin... Tajusin, että en hankkinut vaatteita ainakaan 4vuoteen pojan syntymän jälkeen. Nty tilasin semmosia vaatteita kuin halusin ( kyllä kokoa 58/60) farkut, toppeja, paitapuseron ja valkoisen farkkutakin. Katsotaan nyt tarviiko ne kaikki palauttaa :( Mutta haluan ainakin olla siinä mielikuvassa, että pukeudun ku ikäiseni kuuluu.
Mutta ne motivaatiovaattet. Niitä ois kiva kokeilla joskus , mutta suoraan sanoen en oikein uskalla.Kävis harmittamaan ihan liikaa. Se on kyllä kummallista, että sitä voikin lihoa 50kg näinkin "kevyesti"!!! oon paljon miettiny sitä miten tässä pääs näin käymään, koska sillon laihtuessa sitä vannoi j avakuutti ettei grammaakaan tule takasin... toisin kuitenkin kävi :( tämä asia kai minua jarruttelee ajoittain, en minä kuitenkaan saa pidettyä sitä jos satun laihtumaankin (ja muuta valivalia...) Taas tosi jäsenneltyä juttua... no poukitaan sitten sinne tänne.
Mutta pienen pieni päättäväisyys nostaa päätään....
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Jos keksisit sen, miten niin pääsi käymään, ratkaisisit suurimman osan meidän ongelmistamme.
Kyllä mustakin tuntui aika epätoivoiselta ajatella, että olen lihonnut liki 70kg siitä mitä olin pienimmilläni! Sitä oli ihan pyörryttävän järkyttävää ajatella! Ja jotenkin sen ajatteleminen sai aikaan semmoisen epäuskon, että ikinä ei niin paljoa voi pois saada, joten turha edes yrittää. No sittenhän sillä ajattelutavalla sitä painoa vaan tulee lisää ja lisää. Musta tuntuu että ne joista aina mediassa kuulee&näkee jotka painaa esim 350kg, niin siksi ovat justiin niin suuria, kun se pudotettavien kilojen määrä on päässyt niin isoksi, ettei enää pidä millään mitään väliä.
Nyt kun itellä alkaa ylipaino olla enää muutamaa hassua kiloa, niin olen huomannut että oma kurissa pysyminen on taas tosi vaikeaa. Ja TIEDÄN että sen kanssa tullaan käymään vielä aikamoiset henkien taistelut, että saan itseni pidettyä kurissa, jotta kaikki kilot ei lähtisi pikkuhiljaa tulemaan takaisin. Ei sitä turhaan sanota, että vaikeinta on kilojen pois pitäminen, ei niiden pudottaminen. Itseä myös hirvittää se, että entäpä jos kaikki tulee takaisin ja vieläpä korkojen kera...
Mutta tuota kamppailua se sitten tulee olemaan. Koko loppuikä! Niin kamalalta kuin se ajatus tuntuukin. Koko loppuelämän tässä täytyy tarkkailla syömisiä jos ei halua kiloja takaisin... :-(
Niinpä. Kun laihduin viimeksi, silloin yli 30 kiloa, ajattelin juuri noin. Ikinä ei tule takaisin, kun nyt saan tämän pois muutun eikä ruoka ole enää ongelma. Heh heh. Silloin en vielä tiennyt BED taudista, tai olinhan minä kuullut, mutta juuri täysikäisyyteen päässeenä ajattelin ettei se nyt minua koske.
Sulla on hyviä, todella teräviä ajatuksia ja sä olet niin lähellä päästäksesi asian ytimeen, että mä täällä vain taputan sulle rytmiä ytimen metsästykseen! Itse se pitää löytää ja sitten täytyy saada tukijoukkoja, sekä henkisiä että ihan fyysisiä, joiden kanssa matkaa eteenpäin.
Voi, kunpa vielä löytäisi kasan kärsivällisyyttä, ettei heti heittäisi kirvestä kaivoon, kun ei suju ja tuntuu, että oma elämä on vain takkuamista.
Mutta- oman valituksen sijaan mun piti sanoa: mä uskon siihen, että meille on olemassa ratkaisu ja me pystytään siihen tarttumaan!
Post a Comment