Tänään se sit tapahtui... taistelu klaneliässän kanssa. Minä hävisin :( sille ässälle ja lautaselliselle päviäruokaa, iltapalan jälkeen. Voihan ketale, en paremmin sano. Siinä sitä ny ollaan. Aamu näyttää miten pitkään tämä taistelu jatkuu... meneekä seuraavaksi kaikkea muuta. Kaikkea mitä kaapissa on!
Toivon oikein huomiselle plussa-aamua, että rangaistus seuraisi HETI. Etten vaan saa päähäni, etät tässähän voi tehä mitä vaan. Että sitä onkin heikko! Päivällä meni vielä ihan hienosti.
Mies lähti illaksi jääkiekkomatsiin ja yksinolo näkys olevan se mikä mulla tekee vaaranpaikkoja! Ihan oikeasti siinä minä istuin ja katsoin idolsia ja söin tyytyväisenä kurkkuvoileipääni ja sitten vein lautasta pois, niin Pam.... siinä vaan söin ässän j atoisen ja kolmannen. Sitten päätin, että jos jotain on mähkittävä olkoon se edes parempi ravintoarvolleen. Siis ruokaa kehiin j ajälkkäriksi vielä yksi ässä!
Olo on jo valmiiksi kamala. Tiedän että pitäis aloittaa alusta vaan ja mennä hetki kerrallaan... Mutta just nyt ei vitutukselta kerkee! Just nyt harmittaa vaan ja tekis mieli syödä. Mutta EN syö enempää!!!!!!!!!! EN SUOSTU!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Minusta kuulostaa siltä, että sun kannattaisi miettiä tarkkaan, että mikä sut laittaa syömään. Siis ihan psyykkiseltä kannalta. Useinhan se on jonkinlaista tunnesyömistä, syödään vaikkapa "tyhjään" oloon. Jos syöminen on ollut jonkun korvike, ei useinkaan riitä, että yksinkertaisesti lopettaa syömisen. Korvikkeeksi on pakko saada jotain muuta (esim. liikunta) tai sitten on pureuduttava itse asiaan, minkä korvike se on ollut?
Itse olen käynyt jopa terapiassa näiden asioiden takia, eli siis vaikeita asioita useinmiten ovat.
Tuttua minullekin, että yksinolo laukaisee syömisreaktion. Siitä on ihan kirjaimellisesti vain opeteltava pois.
Mutta: jatka tästä, palaa ruotuun. Ei eilistä kannata surra tänään.
Meidän kannattaisi opetella jokin keino tällaisten kohtausten varalle. Jokin toiminto, joka pysäyttäisi ennen ruokakaapille menoa.
Joskus jossain psykologisessa kirjallisuudessa sanottiin, että voisi vaikka syömishimon tullessa katkaista kierre meikkaamalla kasvonsa tai laittamalla punaiset korkokengät jalkaan.
En tiedä,en ole vielä kokeillut. Toiset lähtevät ulos kävelemään. Minulle se on vaikeaa, kun täällä on niin pimeää.
Nyt vaan itseäsi niskasta kiinni etkä anna repsahduksen kaataa hyvin alkanutta laihdutusta!! Itsellekin niitä repsahduksia on jo viikon aikanan tullut, mutta täytyy vaan jatkaa taas siitä mihin jäi. Pitäisikö ne ässäkeksit syöttää jollekin, etteivät houkuta kaapissa, sekä muut herkut? Miljoona tsemppipotkua!!!
Post a Comment