Kiitos kommentoijille :) noita syitä oon kyllä miettinyt ja moneen otteeseen myös siellä terapiassa pohtinut... Minä koen ruhteen turhaan syömiseen tietynlaiseksi riippuvuuskäyttäytymiseksi, en niinkään jostain johtuvaksi. Siitä sitten voidaan olla montaa mieltä mistä moinen riippuvuus johtuu. Vähän on jatkunut vielä senkin jälkeen herkuttelu... tosin PALJON pienemmässä mittakaavassa kuin ennen. Eli varmaankaan liian suurta vahinkoa ei ole vielä tapahtunut... lähinnä tuolla motivaatiopuolella on pieni kolaus. Tai sanotaanko vaikka niin, että olen tullut realistisemmaksi asian suhteen. Taidan ottaa karkkipäivän käyttöön ja karkkeina käytän hedelmänameja. Jellybeans 50g pussi lienee sopiva, varsinkin kun tykkään jelly beanseista ;)
Vähän tässä joutuu tutkiskelemaan itseään ja ennen kaikkea ottamaan vastuun itsestään ja tekemistään. Hain mieheltäni lupaa suklaapukin syömiseen. kysyin häneltä, että vihaako hän minua jos syön sen? Hän esitti viisaan vastakysymyksen " ei vaan kysymys kuuluu, että vihaatko sinä itseäsi, jos syöt sen?" Tietenkin vastasin , että en! johon hän "oliko nyt rehellinen vastaus" ei tietenkään ollut . Suklaapukki jäi syömättä ja keksipaketti.... Minun on oltava rehellinen ennenkaikkea itselleni.
Kohti parempaa tulevaisuutta, koska ei voi sanosa että kohti uutta elämää, koska sama elämähän se on pienillä fiksauksilla!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Arvaa mitä? Viisainta olisi ottaa samalla normaali vuorokausirytmi. Siis minun! Kun valvon, tulee syötyä.
Jep! Sama täällä. Nytkin kukun täällä öiseen aikaan ja alkaa olla melkoinen nälkä. Jos en ennen viittä nuku, syön aamupalan! Sitten nukun lounasaikaan saakka. Maanantaina on sitten tosi edessä.
Post a Comment