Kumma juttu, että kaikki voikin mennä vessasta alas niin nopeasti. Elämäni on nyt pelkkää pikaisiin mielitekoihin vastaamista. Syön jäätelöä, karkkia, pullaa, limsaa, lihapiirakkaa... kaikkea mitä käsiini saan. Minua oikeasti itkettää, ei se että tod.näk.lihon pikavauhtia alkuun, vaan se että tähänkö minä tämän taas lopetin? tämän verranko minä vaan sitä haluan? tämäkö on minun tieni. Haluan sen kaiken, mutta tällätavoinko sen kuvittelen saavani.!?!!!!
Minulla on kaikki: tukea, tahtoa, tietoa, intoa.... Mutta mitä puuttuu. Usko siihen, että minä (kin) onnistuisin. Usko siihen, että minulle koskaan tulee se ahaa-elämys, että näin sen teen ja näin siihen kykenen. Minulla ei tunnu olevan stä.
Mutta jotain positiivista sentään: liikuin tänään! kävelin n.kilometrin ja tein lumitöitä hikipäässä 2tuntia.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Huomenna on uusi päivä!!!
Vaikkä tää päivä meni penkin alle, niin huomisen ei tarvitse mennä! :-)
Häntä pystyyn ja jatkat hyvin niin mahdottoman isoja vahinkoja ei päässy tapahtumaan. Sortuminen ei estä tavoitteeseen pääsyä, hidastaa sitä vaan vähäsen...
:-)
Älä lopeta! Mene päivä kerrallaan. Olen mukana, vaikka vaa'alla en ole käynyt viikkoon.
Älä lannistu! Uskon, että löydät tarvittavan voiman itsestäsi. Mukana ollaan.
Post a Comment