Viikonloppu mökkireisuineen ja syntymäpäiväbileineen teki tehtävänsä +3kg. Tiedän kyllä että osa on nestettä, koska makkaraa söin moninkertaisesti normaaliin verraten. Mutta että ottaa päähän. Milloinkahan sitä oppii???????????????????? Ei vissiin koskaan. Ainoa lohtu mulla on se, että noita pompsahduksia on tullut ennenkin ja aina se siitä on sitkeydellä alespäin tullut. Nyt vaan tuntuu, että tekis mieli luovuttaa. Lakata vaan yrittämästä ja antaa mennä! Ihan hillitön halu luovuttaa, mutta silti ei pysty. Enää ei kykene siihen, että söisi salaa itseltään ja muilta. toki tän viikkoa oon syöny mitä sattuu, mutta en ole keksinyt mitään selityksia. Söin ku söin. Sillä selvä.
Stressi aiheuttaa mulla kovasti tunnesyömistä. Töissä on ollut tosi hankalaa ja muutenkin elämässä. Oikeastaan kaikkki on hienosti, mutta tämä odottelu ja stressaaminen tekee mut hulluksi. tai pistää syömään hullusti. tai ei pistä Vaan VALITSEN syödä niinkuin syön.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Niinpä, tämä on tällaista tanssahtelua: kaksi askelta eteen, yksi taakse ja pyörähdys!
On vain jatkettava!
Ja nyt vaan sisulla eteenpäin ja kun syöpötyttää, niin syö niitä fiksuja valintoja! :-)
Se tulee takaisin niin kovin helposti. Mulla oli ihan sama olo kun kauhea työrupeama toi mukanaan 4 kg. Tein kaikkeni ja se menikin suht hyvin töiden aikana, mutta kun oli ne vapaat sitten siinä välissä ja jälkeen ei enää mennytkään hyvin. Vaan Geissalevy kädessä parantelin väsymystäni...
Nyt on kuopasta noustu, kyllä siinä taas kesti hetken. Vaikka kunnolla en edes tipahtanut, niin kuin et sinäkään. Kyllä sinä jaksat vielä ja onnistut kyllä.
Post a Comment