Riippuvaisen tunnustukset

Tunnuntstan olevani riippuvainen. Riippuvuuden kohteeni on tuossa vasemmalla... Se on syntymäpäivälahjaksi saamani askelmittari. Joka aamu, heti puettuani, laitan sen keikkumaan vyötärölle. En olisi uskonut silloin, kun ystäväni hankki moisen ja ylisti sitä, että minäki koukahtaisin liikkumiseen moisen vehkeen kanssa. Mutta jestas, että kaivelee jos akeleita ei tule sitä 10 000/päivä! Melkein pakko alkaa kävellä yympäriinsä... paikallaan hytkyminen, kun ei tämän uuden vekottimen kanssa toimi. Pitää ottaa 6oikeaa askelta, enne kuin se edes alkaa laskemaan. En tiedä toimisiko paikallaan kävely, kun kyllähän siinäkin "kävelee". Toinen asia joka on aika kiva tuosa mittarissa, on siinä oleva hälytin(tuo musta nyööri) . Aika suloinen ajatus mieheltäni, että osti hälyttimellisen malli, koska tietää pelkoni liikkua ulkona yksin. Varsinkin iltaisin. Jotenkin se vaan tekee turvallisemman olon.

Laitoin itselleni kuvakollaasia vanhoista valokuvista.. Kiva oli huomata, että viimekesästä on vähän muutosta jo näkyvissä ja toissakesästä paljon. Jotenkin oon muutunu soukemmaksi tuosta lantion kohdilta. No isohan se perä on vieläkin ;) mutta ei enää ihan niiiin iso.

Kaveri vinkkasi minulle tosi hyvän blogin( tästä sinne). Siinä on kaikkea kivaa ja asiallista tekstiä tämän juun tueksi. Jotenkin raikkaalla ja asiallisella tavalla.

Poika on kipeenä ja kotonaolo tuntus tekevän tän mamman hulluksi. Jotenkin ei osaa edes tarttua mihinkään hommiin joita kotona on. Notkun netissä, katton videoita, teen ruokaa ja kuuntelen musiikkia, soittelen kavereille... mutta mitään oikeen muuta saa tehtyä. Nyt voisin ryhdistäytyä j asiivota keittiön ja pestä pyykkiä. Se touhu on kyllä kokenut inflaation(jos koskaan lemppari olikaan) sen jälkeen. kun aloin tehdä pesulassa hommia. Työnä ihan kivaa, mutta kotona ei paljon enää kiinnosta.

Ai niin, tärkein... Tänään mulla on taas enää alle 70kg tavoitteeseen.. Se aina jaksaa hymyilyttää :D