Minä uskon johdatukseen jonkinverran( lue: Paljon) ja tälläviikolla erityisesti oon uskonut siihen ihan kympillä. Ensinnäkin teki mieli maanantaiaamuna vajota maan alle ja jäädä sinne pysyvästi. Paino oli lomailun jälkeen 6kg plussalla... no kaikki tän painoset tietää, että se on suurin osa nestettä(palaan asiaan myöhemmin...) koska tuli n. viikossa. Siinä sitten melkein porua väänsin, kun vitutti niin paljon. Teki mieli heittä hanskat lopullisesti tiskiin. No siitä sitten töihin, mun ura vastaavana henkilönä töissä alkoi hyvin, sain heti alaisen. Siinä sitten sokea talutti sokeaa, kun itte oon ollu pesulassa 2viikkoa. siitä päivästä selvittiin.. Mutta palataampa vaakalle, siinä sitten puin ja lähdin töihin polkemaan. Ihmettelin outoa ääntä joka seurasi minua kriih--kriih--kriih ja kun poljin lujempaa krrihkriihkriih. Sitten tajusin, että vannehan se oli ihan mutkalla... Vein samantien pyörän huoltoon ja jatkoin matkaa kävellen. Että vitutti vielä enemmän... meinasin kuolla suunnilleen siihen matkaan.
Ei hätää, mies olisi kotona ainakin osan viikkoa. Menimme kahville ja siellä soi puhelin, mies hälytettiin töihin samantien. samalla hetkellä hiki kohosi otsalle ja paniikkia pukkaili. Kävellen poika hoitoon ja siitä vielä töihin :-O Siitä sitten vaan kirmaamaan klo 5.45 aamulla. Tuli aamu. Lähteminen sujui ihan hyvin, vyöllä oli askelmittari ja korvassa soi sun radio. Matka taittui ja päiväkin meni mukavasti... sitten iltapäivällä sain pyöräni takaisin. Jee sitä riemua viilettää pitkin maita. Viiletinhän tuota ihan toista kilometriä, kun se johdatus astui kuvioon. Kun en katsokaas tajunnut kahdesta ekasta vinkistä, että kävelyyn olisi satsattava... tuli kolmas ei niin huomaamaton vihje. Pääsin kotipihaan, kun etupyörä vääntyi kuin purukumi. Okei okei, kävellään sitten.... Nyt on sitten kävelty tämä viikko poikaa hoitoon ja työmatkat+poika hoidosta. Unohtamatta sitä kirmailua töissä ja siellä askeleita kertyy kyllä. Askelmittarin mukaan kuljen päivittäin lähes 14 000askelta eli lähes 11km/päivä. Jollekin muulle se ei vielä olisi paljon, mutta mulla kyllä tuntuu kintuissa iltaisin. Mutta päätin kävellä vaikka mikä olisi, koska ei niin pahalle tunnu kuitenkaan.
Viikon aikana painokin on tippunut 5kg eli sitä nestettä on lähtenyt. JA pakko siinä joukossa olla jokunen läskisolukin :-D Joskus sitä tarvii v ähän suostuttelua ennen kuin tajuaa oman parhaansa. Ja kyllä siinä mielikin lepää, kun katselee luontoa matkalla töihin . Tuo alun kuva on työmatkan päätteeksi. Joka aamu uusi ihana maisema, ei turhaan sanota, että järvi on aina erilainen.
3 comments:
Upea maisema!
Kyllä se kohtalo vaan johdattaa ja vieläpä oikeaan suuntaan! Vaikka se kävely alkuun tuntuukin tosi rankalta, niin kyllä se kunto siitä lähtee äkkiä nousemaan ja jalatkin tottuu! Ja paino tippuu... :-)
Joskus myöhemmin ehkä toteat, että olipa onni että pyörä hajosi!
Kiitos kaikille kommentoijille ja kaipailleille :)
Suski: Juu ens viikolla sama juttu edessä ja oikeestaan ootan ihan innolla, että pääsen käveleen. Pakko sen jossain on näkyä suht pian, tommosialla määrillä askellusta. Vaikka kyllä oli ihanaa jaloille, kun ei kahteen vrk:hon tarvinnu kävellä. Lepopäivät on kyllä tärkeitä ainakin mun nivelparoille.
Se on kyllä totta, että nivel-mielessä pyöräily on parempi kuin kävely. Toisaalta, kun kävelet oikealla tekniikalla, ei niveltenkään pitäisi ylimääräistä rasittua. Aika hienoja askelmittarilukemia, onnea niistä =) Ja zemppiä kovasti jatkoon ja pudotukseen ;o)
Post a Comment