Lisää kiroilua

Että sitä on höperö! Mies ja poika lähti reissuun ja mää oon ihan toistaitoinen+syön kaiken minkä näen. Mietin jo tossa hetki sitten, että onko mulla joku syömishäiriö, kun aina kun on jotenkin ankee olo tarvii syyä ja kun ikävä vaivaa koko ajan, on syötävä koko ajan. Tai no pakkohan ei ole, mutta kun syön vaan. Ja jessus tätä turvotusta! Nilkat ihan hirveet pallot, että kai se vaa on kuumuudesta j aseisomatyöstä johtuvaa turpoomista... kun ei käsissä j amuualla näy mitään.

Tokihan tiiän mikä odottaa maanantaina jos en ryhdistäydy. Maanantaina muutenkin on erilainen päivä ja jos oon tässä jamassa niin mukavasta reissusta ei tuu mitään. Minne mmun itsetunto meni? Vai oliko sitä koskaan. Tällähetkellä oon epävama kaikesta. Eilen porasin kotona yksin sitä, kun kukaan ei pidä minusta, eikä kukaan ainakaan kauaa halua olla minun kanssa jne. No tiedänhän minä että se kaikki on minun päässäni. Varmasti on ihmisiä, jotka vihaavat minua, mutta tuskin sentään ystävät, sukulaiset jne. Joskus on niin hankalaa vaan olla viehättävä omasta mielestään. Itse sitä edelleen on se oma pahin vihollisensa ja inhoajansa- Tällähetkellä minä inhoan mm. sitä että minulla on vain epäsopivia vaatteita, joko liian isoja tai pieniä. Ei mitään kivannäköistä eikä mitään muodikasta. Ei mitään missä tuntisin oloni kauniiksi ja haluttavaksi. Ei mitään mikä nostaisi minut kenenkään yläpuolelle asteikolla. Ja vanhakin olen :(