Innostusta

Nyt alkaa olla ensimmäinen viikko painonvartijoissa takana... huomenna on eka virallinen punnituspäivä. Jännittää. Vaikka tiedän, että paino on pudonnut (ehkä se kilo rasvaa ja loput nestettä) mutta silti näen painajaisia lihomisesta :(

Kai se on sitä, että ei ota oikein itsekään uskoakseen että tämä paino voisi laskea. sekava olo. Toisaalta on semmonen tunne, että pystyy tähän j aonnistun. ja sitten toisinapäivinä on semmonen olo, että tästä mitään tuu kuitenkaan. -Liian monta kertaa nähny tän tien (tosin näin paljon ei oo vuosiin lähteny) tai no oikeestaan se ei oo ollu tää tie, samankaltainen muttei kuitenkaan sama. kuitenkin tunne on erilainen, en ole luopunut mistään. siis toki olen luopunut 300g karkkipusseista ja ranskalaisista jne. Mutta kun ei tunnu siltä, että olisin menettänyt mitään. Muutaman asian olen saanut: maut, jaksamisen, nälän(ennen ruokailua) , parantunut terveys. Mitä siinä rinnalla voisi antaa karkki ja mässy?

Leivän syönti on vähentynyt ihan minimiin. en kyllä ole ollut kovin innokas leivän syöjä' muutenkaan, mutta viimeviikolla söinleipää kerran (paikallisen leipomon kakkoa, hyvää) ja aiempi leivänpäällisten puputtaminen, ilman leipää, on sekin jäänyt pois. tiedostan kyllä, että kaikkee vai sattua ja repsahduksia sattua matkan varrella, mutta nyt tuntuu tältä.