Kummityttö täytti tänään vuoden ja tein kakun sinne... Oikea kermakakku vadelmahillolla. Hyvää oli ja loppui melkeimpä kesken. mutta itsekin söin sitä ison palan! ja muutakin siihen päälle ja illalla sen hiivatin lihapiirakan. Nyt särkee vatsaa ja närästää ja päässä on vähän sellainen höntti olo.
Vuosi sitten kun kummityttö syntyi niin päätin, että vuoden pästä on erinäköinnen kummitäti. No tukkaa lukuunottamatta ei ole. Harmittaa, että olen niin monet päätökset rikkonut ja ollut epätosi itselleni. siis siten, että olen ollut tekevinäni muutosta ja kuitenkin olen vaan meenyt ja mässännyt. Nyt tuntuu että pakko tässä on olla rehellinen ITSELLEEN!!! Olen taas sortunut sellaiseen puolittaiseen haahuiluun. Tämä matka vaatii muutoksia j aluopumista ja tietyn määrän pitkäjännitteisyyttä. Tuntuu että tuosta vanhasta luopuminen on kaikkein vaikeinta. EN tunnu haluavan luopua kaikesta herkusta. Tuntuu vaikealle. Kuuluuko sen tuntua näin vaikealle????
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Kyllä se vaikeaa onkin. Mutta sieltä omasta tahdosta se kaikki justiin lähteekin. Ei mistään mitä muut sanoo. Vähän niinkuin alkoholistilla siis. Sen halun on tultava itseltä, eikä se pelkkä halu riitä. Pitää olla myös lujasti tahtoa ja valmis luopumaan entisestä. Ja lujuutta vastustaa omaa itseä halujen ja himojen iskiessä. Ja jos ja kun repsahtaa, niin mahdollisimman äkkiä takaisin ruotuun.
Itse sitä onkin oman itsensä pahin vihollinen. Itse ne kaiki repsahduksetkin aiheuttaa ja herkut syö. Välillä tuntuu melkein että muita ihmisiä on helpompi hallita kuin omaa itseä. Mutta se vaan täytyy opetella. :-)
Häntä pystyyn, tänään on uusi päivä! Ehkä huono olo oli juuri hyvä "rangaistus" mässäilystä ja seuraavalla kerralla ehkä ei tee niin kovasti edes mieli moisia herkkuja... :-)
Post a Comment