Hämmentäviä huomioita

Reissut reissattu ja perturissa käyty. En ottanut kiharoita vaan värin ja leikkauksen. että voikin tuntua erialiselta kävellä kauppakeskuksen käytäviä enen ja jälkeen parturissa käynnin... JA ihmisten reaktiot minuun oli täysin erilaiset ennen ja jälkeen. Ennen kuin menin sisälle kampaamoon ihmiset katsoivat lähinnä säälien (kai) tai jotain sinnepäin. Ja kun tulin ulos niin katseet olivat jopa ihailevia ja kannustavia. Toki varmaan osittain johtui omasta halusta kulkea pystypäin ja kohdata ihmisten katseet. Pitkästä aikaa tunsin itseni kauniiksi ja energiseksi ja ennen kaikkea ikäisekseni ihmiseksi. Hämästyin jopa sitä miten hyvin uusi pää istui vanhoihin vaatteisiini, jotka ovat hiukan liian hienoja arkeen (tai ovat olleet) mutta nyt tuntui että kaikki oli linjassa keskenään. On se vaan uskottava, että kun ihmiset kerran tuijottaa niin tuijottakoot sitä että lihavakin ihminen huolehtii itsestään ja on siinä määrin trendikäs kuin voi olla! Kun ei piiloon pääse niin erotutaan sitten edukseen edes....

Olimme perheen kanssa laivalla ja huomasin olevani täysin sinut itseni kanssa, kun olin matkalla lähinnä äitinä ja vaimona. En ollut siellä kilpailemassa kenenkään huomiosta enkä verrannut itseäni kehenkään. reissusta kehkeytyikin oikein mukava juttu. ei tehty mitään ihmeellistä, oltiin vaan ja nautittiin. Mietin oikein sitä, että miksi tunnen itseni uhatuksi ja mustasukkaiseksi silloin kun olemme liikkeellä kasin mieheni kanssa, vaikka hän osoittaa silloin yhtäpaljon rakkautta ja huomiota minulle, kuin nytkin! Ehkä se on se äidin rooli, joka on niin selkeä.... Minä olen hyvä aiti, ainakin riittävän hyvä! Jotenkin kun olemme kaksin liikkeellä näen ja vertaan itseäni muihin naisiin,jotka voisivat tyydyttää miehenniiin monella tavalla johon minä en pysty. Jännä miten minun on helppoi hyväksyä se, että mieheni rakastaa ja kunnioittaa minua vaimona ja perheenäitinä, mutta sitä en hyväksy, että hän myös haluaa ja on ylpeä minusta! Kummallista...

Uskaltauduin jopa vaateostoksille eilen... Odotin miestä huutokaupasta ja menin kappahlin xl-osastolle. Minull aei ollut kovinkaan suuret odotukset paikan suhteen. Mutta löysin kesäksi ihanan pitsipaidan, kesäksi siksi että se on hiukan liian pieni.... mutta se oli halpa! Ostin myös rintsikat ja niihinkin täytyy ensin vähän pinnistää ennen kuin sopivat, mutta ei liikaa kuitenkaan ;) Oikeasti oli ihana huomata, että kaupasta saa kyllä vaatteita jos vain haluaa ja viitsii mennä etsimään ja ainakin minun makuun löytyy vaikka mitä! Josko sitä vuoden päästä jo saisi ne housutkin kaupan hyllyltä. Mulla kun ahteri on kokoa 60-62 ja yläosa 52-54. Että takapuoli on se ongelma minulle.... ja reidet!

Positiivisia uutisia vaaterintamalla muutenkin: mun jalka on pienentyny! jalan pituuden mukaan kokoni on 41 ja joudun käyttämään jopa 44kokoisia kenkiä, että menevät leveyden takia... nyt kuitenkin sukista sopii jo koko 38-41 enne jouduin ostamaan miesten mustia 42-45 sukkia. Ihanaa pitää kuviollisia, raidallisia, pallokuosisia sukkia :D NNiitä pieniä iloja kaiketi....

nyt kun vielä tämä räkätauti hellittää niin sitten alan taas liikkuakin enemmän ja kun nämä pakkaset hellittää!!!!