Tänään oli virallinen punnituspäivä mulla ja paino on tippunut yhteensä 4kg! aika hurja vauhti. En olisi ikinä uskonut, että se menee näin nopsaan edes alussa. Varsinkin, kun yritystä ollu niin vähän. Toki menneinä aikoina, kun olin painonvartijoissa, lähti ensimmäisillä viikoilla 4-7kg/vko mutta nyt kun ei ole millään ohjelmalla. vaan ihan maalaisjärjellä syö normaalisti, lähtenyt kaksi tuo 4kg kahdessa viikossa. Vieläkin liian kova tahti, mutta alussa varmaan sallitaan ;)

Turvotusta on vielä hirveästi, mutta sen verran on tapahtunut, että joululahjaksi vaamani sormus hölskyy pikkusormessa, mutta on himoun verran liian pieni oikeaan nimettömään, johon se siis on tehty! Mutta varmaankin jo ensikuun alussa sopii. Muutama muukin sormus odottaa parempia aikoja, mm. kihla ja vihkisormukset. Vihkisormus ei ikinä oo kunnolla sopinutkaan. Se on oleva ihana päivä, kun se vihdoin sopii! Siinä vaiheessa tosin saa kiikuttaakin ison kasan isoja sormuksia sepälle pienennykseen....

Jännä juttu miten tuo ticker motivoi... Ensin meinasin laittaa tavoitteeksi sen koko matkan, mutta päätinkin kukea pienemmissä matkoissa. Ensimmäinen on tuon 13kg ja sitten mietitään jatkoa. varmaankin jatkan kymmenen kilon paketeissa. Luulisin, että se on tarpeeksi motivoivaa. Ja tuo Bmi juttu on kans aika hyvä, kun sen näkee tossa rinnalla. Aika järkkyähän se on , että se on tosiaan yli tuon 50. Välillä tuntuu tosi paskalle se että on päästäny itsensä tähän kuntoon. Järkyttävää on myös huomata, että omakuva on paljon pienenpi kuin mitä todellisuus on. Tein jouun alla päätöksen, että en välttele kameraa ja mies on kuvaillut silloin tällöin minua ja voi vee, että on kamalaa jälkeä. Minusta siis. Jotenkin se sisäinen mielikuva itsestä on liian pieni. Järkytyn aina nähdessäni kaksoin ja kolmoisleukaa ja punakan naaman. Mahan ja käsivarret jne. Vaikka meillä on kokovartalopeili eteisessä ei vissiin oo tullu katsottua muuta kuin päätä viimeiseen 8vuoteen!

Ja nyt ulkoilemaan!