Se menee näin: tulee hyvä viikko, painoa lähtee ihan kivasti ja olo on iloinen. Sitten tulee sen päivän ilta! "Pakko" syödä koko ajan... eilen vetelin vaahtokarkkeja tehdessäni mmf taikinaa kummitytön kakkuun, tai oikeastaan sen koeversioon. Saa nähdä teenkö kuitenkaan sitä taikinaa varsinaiseen kakkuun... mutta se nyt on tässä sivuseikka, asia oli ne syödyt vaahtikset. Miksi teen näin JOKA KERTA, kun on hyvä viikko takana????????????????????????????????? Aina on kuin vimma sabotoida oma työ. Hemmetti :(
Nyt on sitten turvonnut olo, johtunee osittain vähäisistä yöunista ja myöhäisestä iltapalasta... Ei pahin mahdollinen turvotus, mutta kuitenkin...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Takapakkeja tulee ja menee.
Ehkä tärkeintä on nyt kysyä itseltäsi, mikä nyt on? Miksi repsahdin? Yleensä siihen löytyy joku syy. Ja sitten miettiä, miten jatkossa selviää tuollaisesta tilanteesta.
Sitten vain jatkaa siitä, mihin jäi. Ei sen kummempaa.
Täti punaruskea jo sanoikin sen mitä mä ajattelin sanoa. :-)
Mulle on aina ollut vaarallista just tuo, että pääsee hyvään alkuun. Sitten se laihduttaminen ikäänkin "unohtuu". Kun "Olenhan mä jo NOIN paljon laihtunut ja oon nyt jo ihan hyvä!". Jostain vaan täytyy löytää repsahduksen jälkeen se motivaatio jatkaa. Eikä jäädä sille repsahduksen tielle.
Tänään on siis jälleen uusi päivä jonka voiottaa terveellisemmin! *Peukkuja*
Onnea hienosta pudotuksesta repsahduksesta huolimatta! Mullakin noita sattuu tasaiseen tahtiin... Ehkä hyvän pudotuksen jälkeen ajattelee, että kun mä kerran noin hyvin sain pudotettua, niin varmasti putoaa edelleen vaikka pari vaahtokarkkia vetäisinkin. En tiedä. Mutta, matka jatkuu ;)
Post a Comment