Just tällä hetkellä ei kiinnosta yhtään miettiä mitään mistään hallinnasta...En jaksa, en halua en enenenennenenenenenennenennenenne! Mutta pakkohan se on, tai pakko on kai väärä sana toisaalta. Tarve on parempi sana. Minulla on tarve pohtia ja toimia. Tänään kävi ystävä kylässä ja käytiin kävelyllä. Tuntui hyvältä liikuttaa itseään. Tuntui hyvältä tuntea itsenstä kyvykkääksi liikkumaan.
hermo ollu kireellä muutenkin, taas, kun on "se aika" kuukaudesta. Turvotus on ihan järkkyä! Viimetorstaina olimme miehen kanssa teatterissa ja hotellissa yötä+Ikeassa. Teatterin jälkeen kävimme sevillassa syömässä ja söin grillattua maksaa ja perunamuusia. Aivan ihanaa oli ruoka, eikä varmasti sieltä huonoimman valinnan päästä! Torstaina menomatkalla joululahjasormus sopi jo siihen oikeaan sormeen eli nimettömään. SEuraavana aamuna ei sopinut edes pikkurilliin! Onkohan mulla joku häiriö aineenvaihdunnassa, kun voin turvota 2-4kg yhdessä yössä. Kotona sitten kävin vaakassa ja turvotusta oli se 3kg... Viikonloppu meni ihan suht ok. Pojan nimppareita juhlittiin j aison kakun sijaan tein kaikille pienet leivokset.
sitten tiistaina ystävä kutsui juhlimaan synttäreitään ja siellä söin sitten ihan huolella kaikkea: sipsejä, pullaa, jäätelöä.. jatkoin sitten vielä kotona juustonaksuilla, kokiksella ja suklaakekseillä. Tnä aamuna olikin sitten kilon enemmän kuin ennen... kyllä syö miestä jatkaa matkaa melkein alkunumeroista :(
Huomenna on uusi päivä ja matka jatketaan vähän kevyemmillä eväillä!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Ystävä hyvä! Jos ja kun itse tietää syöneensä suht hallitsti, niin kyllä ne silloin on ne pahuksen hormoonit kun sitä nestettä kerryttää! :-) Vaikka se onkin masentavaa, niin ehkä se helpottaa kun voi syyttää semmoista mihin itse ei voi vaikuttaa. Tietenkään sitä ei pidä käyttää tekosyynä ja selitysenä itselleen. :-)
Oliskohan apua jos yrittäisi olla ajattelematta ollenkaan sitä painoa? Siis jos ajattelisi asiaa niinpäin, että syön tätä ja tätä, mutta kieltäydyn tuosta, koska se on minulle (ja mm verensokerille) hyväksi, eikä niin, että syön näin jotta paino putoaisi... Silloin painon heilahtelut ei ehkä tuntuisi niin pahalta ja kuitenkin olisi tunne itsensä hemmottelusta kun opettelisi ajattelemaan että tekee itselleen hyvää syömällä oikein.
Mutta jatka ihmeessä matkaa. Välillä tulee niitä ylämäkiä ja soita mitä ei millään jaksaisi. Sisulla ja sinnikkyydellä vaan eteenpäin! Vaikka huilaisikin sitten 5min matkalla... :-)
Post a Comment